Joko laitetaan ykköset päälle ja astutaan virtuaalimaailmaan?

Hype tulevaisuuden virtuaalimaailmoista elää ja voi hyvin. Kuvitelmissamme siintää jokin epämääräinen luonnonpuiston, Singaporen lentokentän ja humppabaarin risteymä, johon jokainen meistä voi heittäytyä elämään elämää, jossa ei rassaa loska, työkuorma, eikä lonkkavika.

Hypeä ruokkivat Metan julkaisemat visiot omasta (ja meidän) tulevaisuudesta sekä monien eri pelien yhä näyttävämmiksi kehittyneet toiminnalliset hiekkalaatikot. Hengitystään ei kannata kuitenkaan ihan hirveästi pidätellä, sillä virtuaalisten maailmojen kehityksen jarruna on vielä pari muuttujaa. Ensinnäkin vastaan tulevat tekniset rajoitteet, etenkin sujuvan käyttöliittymän ja -kokemuksen suhteen. Painavien 3D-lasien tai virtuaalikypärän kanssa heiluminen peliohjain kädessä ei vielä vastaa sitä futuristista ideaa mielen siirtymisestä digivartaloon. Toiseksi nykyisen muotoinen internet, jossa palveluiden tarjonta keskittyy muutamalle megakorporaatiolle, ei myöskään innosta sukeltamaan tarjolla olevaan virtuaaliseen ostoskeskukseen, jossa ainoa viihtymisen muoto on kryptovaluuttojen vinguttaminen.

Virtuaalista kansalaisyhteiskuntaa joudutaan siis odottamaan vielä jokunen vuosikymmen, mutta virtuaalimaailmojen ovet ovat kuitenkin jo raollaan, ja jossain muodossahan sinne on käveltävä sisään. Tarvitaan siis oma virtuaalihahmo.

Virtuaalihahmon kasvu vauva.fi:stä aikuiseksi

Mikä virtuaalihahmo loppujen lopuksi edes on? Missä kulkee raja virtuaalisen ja reaalimaailman minän välillä? Kuinka virtuaaliseksi on liuennut henkilö, joka animaatiohahmo profiilikuvanaan postailee someen mielipiteitä, joita elävässä elämässä ei halua tai voi paljastaa? Tai onko omaelämäkerrallisen kirjan kirjoittanut henkilö, joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, luonut epähuomiossa itsestään virtuaalihahmon?

Ehkä keskitymme kuitenkin nyt digitaaliseen maailmaan. Tällä hetkellä netissä näkyvät virtuaalihahmot ovat joko yhteisöllisten nettipelien roolihahmoja tai eri alustoilla toimivien v-tubereitten, bloggaajien ja muiden somevaikuttajien avataria – tai alter egoja. Nämä vaikuttajahahmot kansoittavat nyt mm. Twitteriä, Twitchiä TikTokia ja YouTubea.

Sinänsä virtuaalimaailma ei ole mikään ihan uusi asia. Netissä on ollut jo vuosikymmeniä erilaisia virtuaalisia kohtaaamispaikkoja. Esimerkiksi Sims, Second life, World of Warcraft tai Habbo Hotelli. Silti on helppo uskoa, että ensimmäinen varsinainen kaikkea kansaa massoittain ja globaalisti houkuttava toteutus tulee olemaan jonkin suuryrityksen omistaman somealustan kehittynyt versio – siis jotain sellaista, mitä Facebookin emoyhtiö Meta yrittää kovasti saada pystyyn.

Hauskana ajatusleikkinä voi miettiä, kuinka virtuaalimaailman kohtaamiset tulevat muuttamaan somen keskustelukulttuuria. Väheneekö öyhötys, ja siirrymmekö kohti syvällisempää ja rikkaampaa ajatustenvaihtoa, kun nopeiden twiittien ja muiden pikapurkausten tilalle tulevat ”kasvotusten” tapahtuvat kohtaamiset? Osaavatko siis virtuaalihahmomme käyttäytyä meitä itseämme paremmin?

Tule sellaisena kuin olet – tai jonain ihan muuna

Mutta miksi somevaikuttajan, bloggaajan tai tubettajan tarvitsisi esiintyä mitenkään muutoin kuin omilla kasvoillaan? Yksi syy on mahdollisuus erottua tarkasti, juuri haluttua kohderyhmää puhuttelevalla tavalla. Virtuaalihahmona voit olla juuri sellainen kuin haluat. Ja jos uhraat yleisösi eteen muutakin kuin pikkusormesi, voit olla myös juuri sellainen kuin kohderyhmäsi haluaa sinun olevan. Virtuaalihahmoon voi liittää myös klassisen naamioitumisen ristiriidan: naamion takaa on helpompi puhua vapaammin ja esiintyä rohkeammin omana itsenään.

Yritystä edustavan virtuaalihahmon voi ajatella ”brändättynä” roolihahmona. Sen kautta yrityksen brändipersoonaa voi tuoda esiin uudella kiinnostavalla tavalla. Ajatuksella toteutettu hahmo voi jo pelkällä olemuksellaan viestiä yrityksen edustamista arvoista. Ensivaikutelma on tärkeä myös digitodellisuudessa. Virtuaalimaailmassa nonverbaalinen viestintä voi hypätä kokonaan uusille, vielä toistaiseksi kartoittamattomille alueille. Onkin tärkeää muistaa, että virtuaalihahmon täytyy olla aktiivinen toimija ja edustaja – muutoin hahmo jää pelkäksi maskotiksi.

Virtuaalihahmon käyttö yrityksen edustajana houkuttaakin venyttelemään mielikuvitusta.  Mitä kaikkia uusia mahdollisuuksia sen käyttö tuo tullessaan?

Joko sinä pohdit, minkälaisena hahmona yrityksesi tai sinä itse haluat näkyä ja edustaa virtuaalisissa maailmoissa? Haluatko sukeltaa kaninkoloon kolmen tonnin telaketju-Liisana vai oletko mieluummin tyylikkäästi tulta syöksevä lohikäärme-Elvis? Vaiko sittenkin jotain hillitympää? 

Mitä ajatuksia sinulla herää? Ota yhteyttä, niin jatketaan keskustelua ja ideointia yhdessä.